Otsikkona tänään savolaisia viisauksia. Ja suattaapi tuo olla ihan paekkansapitävä lause.

Ilman kotimatkaa tässä päivässä ei oikeastaan olisi mitään kerrottavaa. Kuitenkin, silloin satoi ja me kävelimme Lazun kanssa mahdollisimman hitaasti, seisoimme sateessa jalkapallokentällä, syljeskelimme jokeen sekä tietysti hypimme vesilätäköihin. Oli tosi hauskaa muuten! Voin vain kuvitella, mitä ne jotka meidät ovat sattuneet näkemään, ovat ajatelleet... Tai no, ainakaan minä en olisi pitänyt sellaisia ihmisiä aivan täysjärkisinä. Etenkin kun hypimme siellä takit auki.

Huomenna sitten se matikan koe, ei jee. Pitääkin tänään vähän katsoa niitä laskuja. Ei sillä että tajuaisin niistä kuitenkaan yhtään mitään. Ääh. No joo, menee miten menee. Löytyykö tähän tilanteeseen sopivia viisauksia?

"Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo" tai "Anna kaekkes, vua elä periks."

Silti minua jostain syystä epäilyttää. Miksi minulle toitotetaan sitä, että olisin taatusti hyvä matematiikassa jos vai jaksaisin keskittyä? Minä olen kuulemma niin fiksu ja minulla on niin analyyttinen ajattelutapa. Sepä mukavaa. (Joo että mitä hittoa sekin tarkoittaa... ?)