Joku paha pakkomielle kirjoittaa toinen merkintä tälle päivälle, en tiedä miksi.

Lueskelin tuossa äsken Modden blogia ja siitä tuli mieleen kaikenalista. Että tulin vasta seiskalle, ei kun vastahan ala-aste loppui. Nyt menen kasille, sitten on vain vuosi jäljellä. Vuosi, jonka jälkeen minun pitäisi tietää "mikä minusta tulee isona". No toimittajahan minä haluaisin olla, eikä se nyt mitenkään epärealististakaan ole, mutta mutta... Saa nyt nähdä. On tässä vielä kaksi vuotta, mutta loppujenlopuksi se on niin hiton lyhyt aika. Kaksi vuotta sitten olin kaksitoista. Kuusi vuotta sitten vaihtui uusi vuosituhat ja senkin muistan kuin eilisen päivän, vaikka olin silloin vain kahdeksan ikäinen. Ja kuuden vuoden päästä... Olen kaksikymmentä. Ja sekin, niinkin vähäpätöinen asia, että minun pitäisi jo vaihtaa hiustyyliä tuli mieleeni Modden kirjoituksesta. Eh, nolottaa myöntää, mutta melko samanlaiset hiukset minulla on ollut kolmannesta luokasta asti, mitä nyt olen välillä vaihtanut jakausta keskeltä sivulle.

Huisin mielenkiintoista luettavaa nämä minun tekstini. Miksi ihmiset kirjoittavat nettipäiväkirjoihin? Joku toimittaja sitä kerran mietti, ettei ainakaan hänellä olisi mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Että tekstistä tulisi jotain tyyliin "Heräsin, vein lapset kouluun, menin töihin, pidin kahvitauon, tein töitä, lähdin kotiin, hain oluen jääkaapista, avasin television... jne." Minusta on jostain syystä kiva lukea muiden ihmisten elämästä. Se on se ihmisen uteliaisuus minkä takia tosi-teeveekin on niin suosittua. Ja toisaalta, joskus on helpottavaa tietää että esimerkiksi jossain Australiassa on henkilö, jolla on samanlaisia ongelmia kuin sinulla. Ohhoh, onnistunpas minä siirtymään mukavasti hiustyylistäni blogeihin. Jee.